Eilinen kevätfoorumi kokosi yhteen järjestöjohtajia, Socialan omistajia ja yhteistyökumppaneita. Tilaisuudessa käytiin vilkasta keskustelua suomalaisesta yhteiskunnasta, tekoälystä, johtamisesta, luottamuksesta, tiedolla johtamisesta sekä terveyden ja hyvinvoinnin edistämisestä.
Iltapäivä toi yhteen tekoälyn, sosiaalipolitiikan ja hyvinvointia tukevat rakenteet. Kuulijoiden iloksi puheenvuoroissa yhdistyivät inhimillisyys, konkretia ja henkilökohtaisetkin näkökulmat.
Olli Laine (Kipinä Software) käsitteli puheenvuorossaan tekoälyn vaikutusta asiantuntijatyöhön, yhteisöihin ja johtamiseen. Keskeinen viesti oli, että tekoäly ei tee työstä yksinkertaisempaa, vaan monella tapaa vaativampaa. Kun tieto on kaikkien saatavilla, asiantuntijuuden arvo syntyy yhä enemmän kyvystä yhdistää, tulkita ja soveltaa.
Muutos herättää myös pelkoa ja identiteettikysymyksiä. Laine korosti psykologisen turvallisuuden merkitystä: vain turvallisessa yhteisössä ihmiset uskaltavat myöntää epävarmuutensa, kokeilla uutta ja oppia. Johtamisen ydintehtäväksi nousee tilan luominen avoimuudelle, kokeiluille ja yhteiselle oppimiselle.
Tekoälykyvykkääksi organisaatioksi kasvaminen ei ole pelkästään tekninen vaan ennen kaikkea inhimillinen kysymys. Uuden teknologian käyttöönotossa on kyse ihmisistä ja johtamisesta. Miten tuemme yhteisöjämme muuttumaan ja hyödyntämään tekoälyä, joka on jo nyt mullistanut asiantuntijatyötä ennennäkemättömällä tavalla.
Heikki Hiilamo (THL) puhui kokemuksellisesta näkökulmasta hyvinvoinnista, hidastamisesta ja sosiaalipolitiikan suunnasta. Puheenvuoro ammensi henkilökohtaisesta Nepalin matkakokemuksesta, mutta sen teesit kohdistuivat suoraan suomalaisen yhteiskunnan kehittämiseksi ja päätöksentekoon.
Keskeinen viesti oli, että hyvinvointi ei kasva automaattisesti talouskasvun mukana. Tarvitsemme uusia tapoja mitata hyvää elämää ja ottaa vakavasti ekologiset rajat. Hiilamo muistutti, että köyhyys on rakenteellinen ilmiö, eikä yksilön valinta. Empatia päätöksenteossa edellyttää tilastojen ja tutkimuksen lisäksi päättäjien kosketusta ihmisten arkeen.
Puheenvuoro nosti esiin myös yksinäisyyden ja mielenterveyden merkityksen yhteiskunnan vakaudelle. Ennaltaehkäisevä mielenterveystyö ja yhteisöllisyyden tukeminen ovat paitsi hyvinvointipolitiikkaa myös turvallisuuspolitiikkaa. Hidastaminen, lepo ja merkityksellinen elämä eivät saisi olla vain harvojen suomalaisten etuoikeus.
Timo Ståhl (THL) avasi kuulijoille ajankohtaista hyvinvoinnin ja terveyden edistämisen rahoitusta sekä HYTE-kertoimen merkitystä kunnille ja hyvinvointialueille. Vuosi 2026 on merkittävä, sillä HYTE-kerroin vaikuttaa nyt ensimmäistä kertaa hyvinvointialueiden rahoitukseen.
HYTE-kerroin perustuu sekä toimintaan (prosessi-indikaattorit) että väestön hyvinvoinnin ja terveyden muutoksiin (tulosindikaattorit). Tavoitteena on kannustaa pitkäjänteiseen, ennaltaehkäisevään työhön ja palkita hyvinvointialueita myönteisestä kehityksestä.
Ståhl korosti kuntien ja hyvinvointialueiden tiiviin yhteistyön merkitystä sekä laadukkaan ja kattavan tietopohjan roolia. Kannustinjärjestelmää on kehitettävä edelleen, jotta se tukee aidosti vaikuttavaa hyvinvoinnin edistämistä ja ehkäisee osaoptimointia.
Järjestöjen osaaminen tukee julkisen sektorin hyvinvoinnin ja terveyden edistämistä, mutta tarvitsemme edelleen määrätietoista yhteistyötä kertoimissa asetettujen tavoitteiden saavuttamiseksi ja tietopohjan kehittämiseksi.
Hanna Hauta-ahon (Sociala) puheenvuorossa korostettiin järjestöjen potentiaalia hyvinvointiyhteiskunnan tiedontuottajina. Hauta-ahon mukaan sosiaali- ja terveysjärjestöt omistavat valtavan määrän arvokasta kokemustietoa ihmisten arjesta. Tietoa, joka paljastaa hyvinvoinnin kipupisteet usein jo ennen kuin ne näkyvät virallisissa tilastoissa.
Palvelutarpeiden kasvu tekee yhä vaikeammaksi sovittaa yhteen yhdenvertaiset sote-palvelut ja julkisen sektorin kustannusten hillinnän ilman uudenlaisia ratkaisuja. Hauta-ahon mukaan palveluiden kehittämisessä tarvitaan siirtymää suoritteista vaikutuksiin ja vaikuttavuuteen: kustannuksista investointeihin, jotka tuottavat konkreettista muutosta ihmisten arjessa. Kokemustieto mahdollistaa tämän muutoksen tekemällä näkyväksi sen, mikä oikeasti auttaa, milloin apu tulee liian myöhään ja missä palveluketjut katkeavat.
Esityksessä havainnollistettiin, miten yksittäisten asiakkaiden kokemuksista voidaan koota vertailevaa ja systemaattista tietoa. Toistuvat teemat, kuten uupumus, palvelukatkokset tai avun hakemisen esteet, nousevat esiin datana – ei vain yksittäisinä tarinoina. Näin kokemustieto toimii näyttönä vaikutuksista ja tukee asiakaslähtöisiä ratkaisuja esimerkiksi päihdepalveluissa.
Hauta-ahon esityksen ydinkysymys oli yksinkertainen mutta vaativa: entä jos kokemustieto olisi päätöksenteon perusta? Järjestöt eivät ole vain toimijoita palveluiden reunalla, vaan etulinjassa ymmärtämässä ihmisten arkea. Kun tämä tieto tunnistetaan, jäsennetään ja otetaan käyttöön, syntyy inhimillisempi ja vaikuttavampi hyvinvointiyhteiskunta. Vahvemman asiakasymmäryksen kautta palvelut myös kohdentuvat kustannustehokkaammin.
Iltapäivän päätössanat lausui Socialan hallituksen puheenjohtaja Jaakko Ikonen. Puheenvuorossa yhdistyivät Socialan kunnianhimoiset tavoitteet, Jaakon oman elämän kasvutapahtumat ja vahva näkemys siitä, että kestävä muutos syntyy ihmisistä ja yhteisöistä. Olipa kyse tekoälystä, sosiaalipolitiikasta tai rahoitusjärjestelmistä, ratkaisevaa on luottamus, empatia ja kyky katsoa pidemmälle kuin nopeisiin tuloksiin.