Ensi kesänä rahapelimarkkina avautuu kilpailulle ja markkinoille tulee kymmeniä uusia toimijoita. Tärkein kysymys pitäisi olla nyt, kuinka hyvin onnistumme ehkäisemään pelihaittojen kasvun ja niiden kustannusten siirtymisen sosiaali- ja terveydenhuollon kannettavaksi.
Kilpailu- ja kuluttajavirasto (KKV) & Terveyden- ja hyvinvoinnin laitos (THL) tänään järjestämässä tilaisuudessa jaettiin yhteinen huoli siitä, ettei lainsäädäntö suojaa riittävästi pelaajia ja heidän läheisiään.
Erityisen haavoittuva ryhmä ovat nuoret aikuiset. THL:n mukaan 18–29-vuotiaista noin 6 prosenttia pelaa vähintään kohtalaisen riskin tasolla ja lähes viidennes lievän riskin tasolla. Monella itsenäinen elämä on vielä rakentumassa, jolloin rahapelaamisen haitat voivat näkyä nopeasti velkaantumisena, mielenterveyden kuormittumisena sekä työ- ja toimintakyvyn heikkenemisenä.
Rahapeliongelmat eivät kuitenkaan yleensä tule yksin, vaan niihin liittyy usein myös päihteiden käyttöä ja muita hyvinvoinnin haasteita, joiden vaikutukset näkyvät laajasti sosiaali- ja terveyspalveluissa. Palvelujärjestelmän näkökulmasta tämä tarkoittaa kasvavaa tarvetta tunnistaa riskit aiemmin, tarjota tukea matalalla kynnyksellä ja ohjata ihmiset palveluihin ennen ongelmien kasautumista.
Keskustelussa puhutaan usein rahapelien tuotoista, mutta huomattavasti vähemmän niiden aiheuttamista kustannuksista. THL:n tilaisuudessa esitellyn arvion mukaan rahapelihaitat voivat näkyä jopa noin 299 miljoonan euron lisäkustannuksina pelkästään lisääntyneiden perusterveydenhuollon ja erikoissairaanhoidon käyntien kautta. Se tarkoittaa noin 55 euroa jokaista suomalaista kohden vuodessa!
Tutkimusten mukaan rahapelihaittoja kokevat käyttävät sotepalveluita muuta väestöä enemmän. Tilaisuudessa esitetyn arvion mukaan pelihaitat lisäävät noin 1,2 miljoonaa perusterveydenhuollon käyntiä ja lähes 600 000 erikoissairaanhoidon käyntiä. Pelihaittojen ehkäisy ei ole vain sosiaalinen tai inhimillinen kysymys, vaan kyse on sote-kustannusten hallinnasta ja resurssien viisaasta kohdentamisesta.
Pelihaittojen riskit ovat kasvamassa ja järjestöjen maltillista rahoitusta pelihaittojen ehkäisyyn vähennetään. Järjestöihin on vuosien aikana kertynyt merkittävää erityisosaamista pelihaittojen ennalta ehkäisystä, palveluohjauksesta ja matalan kynnyksen tuesta. Tätä osaamista ei kannattaisi menettää juuri silloin, kun sitä eniten tarvitaan.
Meillä pitäisi olla nyt vahvaa osaamista, verkostoja ja uudenlaisia keinoja vahvistaa pelihaittojen varhaista tunnistamista, matalan kynnyksen tukea ja palveluohjausta ennen kuin markkinoiden avautumisen vaikutukset näkyvät täysimääräisesti palveluissa ja pelaajien arjessa. Paras lopputulos syntyy, kun viranomaiset, hyvinvointialueet, kunnat, järjestöt ja yritykset rakentavat ratkaisuja yhdessä.
